K-vitamiini - olennaisen tärkeä niin terveelle luustolle kuin verisuonillekin

K-vitamiiniryhmä lienee monelle vitamiinijoukkion tuntemattominta kaartia, vaikka tiedemaailmassa tutkimus sen tiimoilta onkin viime aikoina ollut erittäin vilkasta. Aiemmin pelkästään veren hyytymiseen vaikuttavana tekijänä pidetty K-vitamiini onkin elimistössä tärkeässä roolissa monessa muussakin tapahtumassa.

Mihin K-vitamiinia tarvitaan?

K-vitamiineja on useita ja niistä kaksi luontaisia eli niitä esiintyy luonnossa sellaisinaan. Ihmisille helpoimmin saatavissa on vihreän kasvikunnan K1-vitamiini eli fyllokinoni, joka on tärkeä veren hyytymiseen osallistuva tekijä. K2-vitamiineista eli menakinoneista tärkeimmät ovat eläinkunnassa esiintyvä menakinoni MK4 ja käymisen kautta valmistettu menakinoni MK7. 

Erityisesti K2-vitamiini on tärkeä siksi, että se ohjaa kalsiumia verenkierrosta luustoon ja edistää siten luiden pysymistä normaalina. Tässä tapahtumassa se toimii läheisessä yhteistyössä D-vitamiinin kanssa. Siksi erityisesti kalsiumvalmisteita nautittaessa olisi syytä muistaa varmistaa myös K- ja D-vitamiinin saanti, jotta kalsiumin imeytyminen olisi optimaalista ja se ohjautuisi oikeaan kohteeseen eli luustoon.

K-vitamiini aktivoi useita proteiineja kehon eri osissa, mm. munuaisissa, luukudoksessa ja veressä. Tutkijat ovat löytäneet kehosta tähän mennessä 14 eri proteiinia, jotka tarvitsevat K-vitamiinia. Näistä mm. luukudoksen proteiinit tarvitsevat K2-vitamiinia pystyäkseen varastoimaan kalsiumia itseensä ja maksan proteiinit taas tarvitsevat K1:a veren hyytymiseen.

Jatkuva saanti erityisen tärkeää

K-vitamiini on rasvaliukoiseksi vitamiiniksi siitä poikkeuksellinen, ettei elimistö varastoi sitä kovinkaan paljon. Siksi siihen olisi saatava ravinnosta täydennystä koko ajan. K1-vitamiinin saannin voi yleensä ottaen varmistaa monipuolisella ravinnolla, joka sisältää runsaasti tummanvihreitä kasviksia kuten pinaattia, parsakaalia ja tummanvihreää salaattia. Rasvaliukoisuudesta johtuen imeytymistä kannattaa parantaa nauttimalla kasvisten kanssa jotakin rasvapitoista.

K2-vitamiinin suhteen tilanne voi olla hieman hankalampi, varsinkin kasvispainotteisesti ruokailevilla. K2-vitamiinia saadaan eläinperäisistä ruuista, ja runsaasti sitä sisältävät esimerkiksi munuaiset, munat, maksa ja eräät pitkään kypsytetyt juustot (Münster, Camembert). Japanilainen perinneruoka, hapatettu soijapapuvalmiste eli natto, sisältää sitä ruoka-aineista kaikkein eniten, mutta tätä tuotetta ei juurikaan Suomen markkinoilla ole. Ihmisen suoliston bakteerit muodostavat itsekin K2:a jonkin verran, mutta ei kuitenkaan riittävästi elimistön tarpeisiin, toisin kuin on laita monilla eläimillä.

K2:n biologisesti aktiivisin ja tehokkain muoto on menakinoni-7 (MK7), jonka raaka-aine on mainittu japanilainen soijapapuvalmiste natto. Siitä eristettyä Bacillus subtilis-bakteeria fermentoidaan, jolloin saadaan K2-vitamiinia. K2-vitamiinituotteissa ei ole kuitenkaan enää jäljellä varsinaista nattoa tai soijaa. Viimeisimmän tiedon mukaan tällä MK7-muodolla on elimistössä muita K2-vitamiineja parempi hyödynnettävyys ja pidempi vaikutusaika. 

Virallinen saantisuositus tarpeen?

Suomessa ei ole, ainakaan vielä, virallista K-vitamiinin saantisuositusta. Viralliselle suositukselle voisi kuvitella olevan tarvetta, kun otetaan huomioon K-vitamiinin tärkeä tehtävä osteoporoottisten murtumien ja verisuonten kalkkeutumisen ehkäisyssä. Melko usein mainitaan riittävää saantia (AI eli adequate intake) koskeva amerikkalainen arvio, joka on miehille 120 mikrogrammaa (µg) ja naisille 90 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa. Nämä luvut perustuvat kuitenkin pelkästään K-vitamiinin tarpeeseen veren hyytymistekijöiden muodostamisessa, eivätkä ne todennäköisesti riitä elimistön muihin K-vitamiinitarpeisiin. Jotkut tutkijat suosittelevat K-vitamiinin optimaaliseksi elimistön kaikki tarpeet takaavaksi määräksi 180-360 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa.

K2-vitamiini elimistön kalkkipoliisina

K2-vitamiinin säännöllinen ja tasainen saanti parantaa luuston laatua ja vähentää esimerkiksi kaatumisen yhteydessä syntyvien luunmurtumien riskiä. K2-vitamiini ohjaa ravinnosta imeytyvän kalsiumin luustoon, eikä sitä silloin pääse kertymään valtimoiden seinämiin. Se pitää siis kalkin poissa sieltä, missä sen ei kuulu olla ja ohjaa sen sinne, missä sitä tarvitaan - liikennepoliisin tapaan.

Hyvinvointi